sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Odotusta


Asia ei sinänsä ole uusi, mutta minulle on konkretisoitunut kuluneen vuoden aikana, miten paljon kirjoittamiseen liittyy kaikenlaista odottelua silloin, kun tavoitteena on saada julkaistua romaani. Ensimmäisen version kirjoittaminen kyllä meni jouhevasti. Liittyi siihenkin joskus sellaista odottamista, että milloin on taas aikaa kirjoittaa kunnolla, ja milloin pääsen kirjoittamaan jonkun erityisen jännän/dramaattisen/merkityksellisen kohtauksen, mutta se oli pientä.

Varsinaiset odottamiset alkavat ensimmäisen version valmistuttua. Ensin on esilukijoiden palautteiden odottelu. Riippuu sekä esilukijoiden aikatauluista että kirjoittajasta, miten kauan tässä vaiheessa menee. Joillekin varmaan riittää yksi esilukija, itse koin tarvitsevani useamman. Minulla oli sellainen tuntuma, että jotakin käsiksestä vielä puuttuu, mutta löytääkseni sen tarvitsen uuden ihmisen näkökulman, ja olin oikeassa. 

Seuraavana on odotuksista jännittävin ja julmin eli kustantamojen vastausten odottelu. Nyt kun olen onnellisesti läpäissyt tämän vaiheen, olen alkanut odottaa hetkeä, jolloin Dionnen tytöt ilmestyy. Sen jälkeen luultavasti odotan palautteita/arvosteluja kirjasta, ja että saanko niitä ylipäänsä. Jossain vaiheessa uusi käsis valmistuu, ja monikerroksinen odottelu alkaa uudelleen.

Tunnen oloni vähän turhanvalittajaksi kirjoittaessani tätä, sillä koen olevani todella onnekas, koska olen saanut kustannussopimuksen. Ja minähän pääsin helpolla kustantamokierroksellani - en tiedä, miten pääni olisi kestänyt, jos olisin joutunut odottamaan kustantamojen vastauksia 1-1,5 vuotta. Ja odotusaikoina voi onneksi kirjoittaa muuta. Mutta kun mieli on välillä niin malttamaton. Haluaisin, että Dionnen tytöt olisi jo valmis kirja, sillä se on ollut jo niin kauan sekä päässäni että tiedostona tietokoneellani. Haluaisin voida puhua ja kirjoittaa esikoisromaanistani, ilman että eteen täytyy laittaa sana ‘tuleva’. Näen unia kirjan ilmestymisestä ja julkkaribileistä, ja herätessäni muistan, että ai niin EI VIELÄ. Olisi ehkä helpompaa, jos tietäisin jo julkaisupäivämäärän, sillä silloin voisin laskea päiviä h-hetkeen, mutta tarkka ajankohta ei ole vielä tiedossa. 

Olenkohan koskaan odottanut yhtä paljon tulevaa vuotta?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti