tiistai 9. toukokuuta 2017

Aikuisten- vai nuortenkirja?

Dionnen tytöillä on kaksoisluokitus, eli kirja voi olla kirjastoissa sekä aikuisten että nuorten osastolla. Useimmissa kirjastoissa se tosin on aikuisten puolella, ja miellän myös itse Dionnen tytöt enemmän aikuisten kirjaksi. Halusin kuitenkin kirjalle kaksoisluokituksen, sillä pelkäsin hieman, että ilman sitä Dionnen tytöt saatettaisiin luokitella ainoastaan nuortenkirjaksi, jolloin se voisi jäädä monelta aikuiselta lukijalta löytämättä. Valitettavasti sellaista käsitystä näkee välillä edelleen, että fantasiakirja on automaattisesti nuortenkirja, koska eiväthän nyt aikuiset fantasiaa lue. Olen myös kuullut joillakin kirjailijoilla olevan sellaisiakin huonoja kokemuksia, että kustantaja on vaatinut ahtamaan fantasiakäsiksen nuortenkirjan muottiin, vaikka käsis olisi alun perin ollut selkeästi aikuisille kirjoitettu. 

Vaikka Dionnen tyttöjen kaksoisluokitus oli oma toiveeni, silti on tuntunut hieman hämmentävältä, että sama kirja on joissakin kirjastoissa nuorten puolella ja joissakin aikuisten puolella. Tai jopa samassa kirjastossa kummallakin puolella. Olen esimerkiksi bongannut lähikirjastossani yhden kappaleen Dionnen tyttöjä aikuisten ja toisen nuorten puolella. 

Parissa blogiarviossa Dionnen tyttöjen kohderyhmäksi on määritelty nuoret aikuiset. Voi hyvin olla, että kirja löytääkin eniten sen ikäisiä lukijoita, sillä Dionnen tyttöjen päähenkilötkin ovat nuoria aikuisia, 20 - 30 -vuotitaita. Vaikka kirjalla on todistettavasti ollut yli kuusikymppisiäkin lukijoita. Itse toki ilahdun kaikenikäisistä lukijoista (paitsi ihan lapsille en kyllä lähtisi Dionnen tyttöjä suosittelemaan aiheiden puolesta), mutta en koe itseäni nuortenkirjailijaksi. Olen kirjailija. Esikoiskirjailja. Fantasiakirjailija. Spefikirjailija. Mutta nuortenkirjailija ei ainakaan toistaiseksi oikein istu identiteettiini. Ja tämä ei millään muotoa tarkoita sitä, että pitäisin nuortenkirjallisuutta jotenkin vähempiarvoisena. En missään tapauksessa. 

Mietin, että ehkä koko aikuisten/nuortenkirjat jako on vähän keinotekoinen. Kun itse innostun jostakin kirjasta, en mieti enkä lukiessa välttämättä edes huomaa, kun tarina vie mukanaan kumpaan kategoriaan se kuuluu. Jos olisikin vain kirjoja ilman mitään ikäkausiluokitteluja, ja takakansitekstit ja kirja-arviot puhuisivat puolestaan. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti